Vietin viikonvaihteen retriitissä. Hiljaisuutta, levollista olemista, kuuntelua. Itsensä ja yhteisen hiljaisuuden kuuntelua. Muutama keskustelu hiljaisuuden kumppanin kanssa, jotka toivoivat yhteistä kuulostelua elämän polun varrelta.
Muistin oman löytöni, jonka tein terapiassani. Kannonnokkahetki. Pysähtyminen katsomaan, mistä olen tähän tullut ja missä kohden elämääni juuri nyt istun? Mitä kannon juuret muistuttavat elämänkokemuksestani ja sukuni juurista? Mitä tunteita ja tarpeita tunnistan, kun vain kuuntelen ja katselen maisemaa ja itseäni istumassa metsänsylin keskellä? Mihin polku näyttäisi kutsuvan tai millaista maisemaa tahdon lähteä katselemaan?
Muistutukseksi itselle ja ehkäpä vinkiksi lukijalleni koostan tähän ohjeen kannonnokkahetkeä varten. Sen voi toteuttaa spontaanisti, kun sopiva kanto tulee vastaan. Parhaimmillaan kannonnokkahetken vaikuttavuus tulee elämään, kun kalenteriinsa kirjaa aikaa itselle ja istahtamiselle kannon juurevan tukevuuden kannateltavaksi.
Kannonnokkahetki:
1. Kulje luonnossa tai etsiydy pihapiirissä, lähipuistossa kohtaan, joka kutsuu pysähtymään ja istumaan. Ai miten niin kutsuu? No siten, että tulee olo, että tuonon istahdan tai ompa mahtava sammalikko, kellahdampa kyljelleni.
2. Hengittele muutama kerta rauhassa, puhalla pitkään suun kautta ulos keuhkonpohjia myöten. Ole. Vain ole.
3. Katsele ensin suuntaan, josta tulit olemisesi kohtaan. Mitä matkan varrella on ollut? Mitä kannat mukanasi mielessäsi tai kehosi tukkoisuutena? Mistä tahdot päästää irti? Mistä kiität?
4. Tämän kohdan voit hypätä yli tai viivähtää tässä puolisen tuntia. Lue tai palauta mieleesi jokin mietelmä, kohti käynyt otsikko tai tapahtuma tai pyhä kirjoitus tai kertomus.
– mielikuvittele tuo mietelmän kuvaus, otsikon sisältö tai tapahtuma tai pyhän kirjoituksen kertomus: millainen taulu tai valokuva siitä tulee mielessäsi? Millainen sarjakuva, videopätkä tai näytelmän katkelma mieleesi kuvittuu?
– katsele mielikuvittamaasi: keitä on läsnä? Mitä tapahtuu? Kuka katsoo ja miten ja ketä? Mitä sanotaan tai ilmeillä, eleillä viestitään? Miten itse liityt mukaan tapahtumaan? Mitä tahdot kysyä tai mitä sinulle sanotaan?
5. Katsele ympärillesi, hengähdä pari kertaa ja anna sisimpäsi heijastella olemisesi hetkeä. Mitä tarvitset juuri nyt? Mikä on olennaista juuri nyt?
6. Anna katseesi hahmotella maisemasta reittiä eteen päin. Mihin suuntaan kuljetun elämän ja tämän hetken olennainen näyttää viittaavaan? Mikä on ensimmäinen askeleesi tuohon suuntaan? Mistä huomaat olevasi matkalla valitsemaasi suuntaan?
7. Nouse, kiitä kantoasi ja jatka elämää tämän päivän matka. ”Päivät eivät ole päällekäin vaan peräkkäin.” – Niilo Rantanen, yrittäjä
Oman hiljaisuuden päivän voit viettää vaikkapa kesämökillä. Suunnittele päivääsi kolmesta neljään noin tunnin pysähdystä. Vietä kannonnokkahetkesi kaikessa rauhassa lyhentämättä tai pidentämättä päättämääsi aikaa. Jos käytät mietiskelytekstiä tai pyhää kertomusta, pidättäydy samassa koko päivän ajan. Anna näkökulmien vaihtua ja tekstin syventyä. Seuraa jotain sen herättämää ajatusta syvemmälle itseesi sitä tutkien. Muista, että vähemmän on enemmän, hitaammin on syvemmälle. Hetkien välillä voit puuhastella kaikkea itseäsi innostavaa ja kiinnostavaa. Ja keitä kunnon nuotiokahvit!
