Matkasta minuksi

Alaluokilta alkaen muistan kiinnostuneeni ihmisen mielestä, persoonasta ja tavastamme toimia. Ensin toki havainnoiden ja kummastellen, koska olinhan tuossa iässä vasta kasvussa itsekseni. Läsnäolevien ihmisten kautta näin heijastumaa omakuvastani, jota rakensin jossain sisälläni – pitkään kätkössä myös itseltäni.

Ensimmäinen työurani oli myynnin, asiakaspalvelun ja markkinoinnin täyttämä 12 vuoden rupeama. Erilaiset esimies- ja kehitystehtävät herättelivät tiedostamistani ihmisten erilaisuudesta ja vuorovaikutuksen haastavuudesta. Samalla monet kohtaamisen valmiudet vahvistuivat.

Kolmekymppisenä perheenisän alkuna opiskelin teologian maisteriksi. Pappisvihkimyksen myötä ihmisyyden todellisuuteen tutustuminen tuli entistä tiiviimmäksi osaksi työtäni. Parisuhteen ja vanhemmuuden suorittaminen paljasti hiljalleen oman persoonani raadollisuutta.

Työn imu ja oma rajattomuus johtivat kahteen uupumukseen ja masennukseen. Toipuminen ja uudelleen suuntautuminen saattelivat valmentautumaan ensin hengelliseksi ohjaajaksi ja ignatiaaniseksi retriittiohjaajaksi. Lyhytterapeutiksi kouluttautuminen on selkiyttänyt ohjaajana ja terapeuttina toimimisen rooleja ja teemoja sekä rohkaissut entistä vahvemmin oman oloiseen elämään.